Grillivarras naudan ulkofileestä

naudan ulkofilettä 4 rkl soijakastiketta 2 rkl balsamicoa 3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna 2 tl kuivattua, tai 2 rkl tuoretta timjamia 1 tl rouhittua mustapippuria (Lähde: Hellapoliisi)

Tapioka-kookosleipä

Aineet:

• 2 dl tapiokajauhoa
• 1 dl kookosjauhoa
  
• 1 tl viinikivi (cream of tartar)
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• suolaa

 Ohjeet:

1. Lämmitä uuni 220 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet

3. Sekoita öljy

4. Sekoita vesi joukkoon

5. Laita taikina leivinpaperille, ja toinen leivinpaperi päälle

6. Muotoile puoli cm paksuksi levyksi esim. käsillä tai kaulimella

7. Paista 12-13 minuuttia, kunnes on kullanruskea ja rapea

Lähde: Auto-immune Wellness

Raikas cous-cous

Olen tehnyt cous-cousia vain pari kertaa, joten kaikki temput eivät vielä ole hallussa. Vaikeinta on pitää cous-cous irtonaisena. Normaalisti cous-cousiin laitetaan todella paljon öljyä, joka auttaa irtonaisuudessa Tässä reseptissä sitä on vähän vähemmän, mutta sen sijaan mehukkuutta ja raikkautta tulee sitruunoista.

Raikas cous-cous
Cous-cousia
Paljon valkosipulia
Sipulia varsineen
Purjosipulia
Runsaasti hyvää oliiviöljyä
Todella paljon sitruunamehua
Aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
Runsaasti tuoretta minttua
Sileälehtistä persiljaa
Kokonaisia siemenettömiä oliiveja
Koristeluun minttua ja tuoretta tomaattia
Suola
Chilirouhe

Pilkotaan valkosipulit, sipulit ja purjo pieneksi ja paistetaan kattilassa runsaassa öljyssä. Kun valkosipuli on pehmennyt, lisätään vähän vettä ja keitetään pari minuuttia.

Siivilöidään seos tarjoiluastiaan, vedestä tulee cous-cousin keitinvesi. Keitetään cous-cous ohjeen mukaan. Kannattaa laittaa reilusti enemmän oliiviöljyä kuin ohjeessa sanotaan.

Lisätään cous-cousiin loput ainesosat, sitruunamehu ja mausteet. Jätetään vetäytymään. Cous-cous on oikeastaan parempaa seuraavana päivänä.

Sekapapusalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla

Kidney-papuja
Mustia papuja
Valkoisia papuja
Aurinkokuivattua tomaattia suikaloituna
Sokeria
Suolaa
Pippuria
Hyvää oliiviöljyä
Punaviinietikkaa
Jauhettuja sinapinsiemeniä
Tuoretta basilikaa
Tuoretta persiljaa

Äänestys

Maaliskuun ruokahaasteen äänestys on alkanut. Muistakaapa käydä äänestämässä! Tarjolla vaikuttaisi olevan useita herkullisen näköisiä ehdokkaita!

Tonnikala-kidneypapu-salaatti

Tässä on tämänhetkinen lounassuosikkini. Erittäin maukas salaatti, nopea valmistaa, terveellinen ja vieläpä edullinen.

Käytän reseptiin mieluiten kevätsipulia, mutta jos sitä ei ole saatavilla, tähän sopii mainiosti myös tavallinen keltasipuli. Sipuli on tähän salaattiin liian voimakkaan makuista, joten siivutan sipulin erittäin ohueksi ja levittelen viipaleet leikkuulaudalle. Vartissa kitkeryys on enimmäkseen kadonnut. Jotkut kuulemma upottavat sipuliviipaleet veteen.

Tähän kannattaa uhrata se muutama kymmentä senttiä ylimääräistä ja ostaa hieman kalliimpaa purkkitonnikalaa. Makueron pystyy huomaamaan. Itse olen suosinut Abbaa.

Tonnikala-kidneypapu-salaatti (kevyt lounas kahdelle)
parempi purkki tonnikalapaloja öljyssä
tölkki kidney-papuja suolavedessä
useampi varsi kevätsipulia tai puolikas keltasipuli
hyvää extra virgin oliiviöljyä
merisuolaa
tuoretta jauhettua pippuria
reilusti chilijauhetta

Jos käytät tavallista sipulia, leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi ja anna levätä leikkuulaudalle levitettynä vartin verran. Tavallisen sipulin voi vain pilkkoa. Huuhtele kidney-pavut lävikössä ja ravistele vedet pois. Heitä tonnikalat öljyineen, huuhdellut kidney-pavut ja sipuli astiaan, perään runsaasti mausteita ja öljyä. Sekoita. Anna muhia hetki.

Tom yum -keitto

Vietin marraskuun Thaimaassa ja sitä kautta löysin uusia mielenkiintoisia makuja. Söin lähes päivittäin lounaaksi Tom yum -keittoa, jota löytää jokaisesta pienimmästäkin kuppilasta. Siitä on paljon erilaisia variaatioita, ja turistien keskuudessa kanaversio tuntui olevan suosittu. Tässä versiossa on pelkkiä herkkusieniä.



Kotiin päästyäni aloin selvittää siihen tarvittavia ainesosia. Selvitystyö alkoi thai-ruuan aarreaitasta, Kasman sivuilta. Vaadittiin myös muutama reissu Vii Voaniin, että löysin ja sain kerättyä kaikki tarvittavat ainesosat.


Thai chili paste

Käytin ensimmäiseen keitokseeni kasvislientä, jota olen aiemmin käyttänyt surutta. Nyt kirjan Petos lautasella luettuani olen luopunut kokonaan valmiskasvisliemen käytöstä. Sen maku perustuu käytännössä kokonaan natriumglutamaattiin, englanniksi monosodium glutamate. Harhailuissani ajauduin Polkkapossun blogiin, jossa väitetään että nykyään edes Maggi-kasvisliemessä ei olisi MSG:tä. Maggin sivujen perusteella siitä löytyy silti ainakin aromivahvennetta E635 joka voimistaa muita makuja.

Se on tuo pahamaineinen MSG jota tuupataan ruokaan valtavia määriä kiinalaisissa ravintoloissa. MSG huijaa ihmisen makuaistia kuvittelemaan että ruuassa on umamia. MSG:tä on myös monissa tahnoissa, esimerkiksi thai chili pastea ostettaessa kannattaa olla tarkkana. Kuvassa olevassa brändissä ei ole MSG:tä.


Musta torvisieni

Tietysti MSG:n poisjättäminen hankaloittaa kokkaamista, koska umamin on synnyttävä oikeista raaka-aineista. Jotkut neuvovat pakastamaan itse keitettyä kasvislientä jääpalakuutioina, niin pitkälle en ole vielä päässyt. Itse keksin sujauttaa sekaan hieman kuivattuja mustia torvisieniä.


Sitruunaruoho

Ne tarvikkeet, joita ei saa hyvinvarustetusta ruokakaupasta, säilyvät hyvin, joten jatkuvaa ravaamista etnokauppoihin ei tarvita onneksi — tai valitettavasti — tarvita.


Galanga

Galanga oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Se kuuluu samaan sukuun inkiväärin kanssa. Molempia käytetään paljon itämaisessa lääketieteessä, inkivääriä pidetään kai jonkinlaisena luonnon antibioottina. Galangasta lähtee hienostunut tuoksu, jossa on vieno vivahdus desinfiointiaineen hajua. Galangaa on kuulemma käytetty aikoinaan Euroopassa mm. rakkauden nostattamiseen, mutta se on jostain syystä kadonnut jossain vaiheessa täältä kokonaan. Ehkä syynä oli lisääntynyt purismi.


Tamarindi

Tamarindi taas on hieman makea ja kirpeä hedelmä. Kasman mukaan kompressoitu tamarindin hedelmäliha säilyy käytännössä ikuisesti jos se säilytetään tiiviisti pakattuna. En ole toistaiseksi vielä ryhtynyt tuohon linkin takaa löytyvään sormilla näpertelyyn tamarindin liottamiseksi veteen, olen vain tiputtanut isomman kappaleen tamarindia keiton sekaan ja poiminut sitten ylijäämäkappaleet pois ennen syömistä. Pitääpä kokeilla tuotakin.

Tom yum -keitto (yhdelle hengelle)
5 kpl kuivattuja mustia torvisieniä
1 tuore tai 2 kuivattua kaffir-limetin lehteä
6 ohutta viipaletta kuorittua galangaa
ruokalusikallinen tamarindiä liuotettuna veteen
8 kpl birds eye -chiliä, kanta poistettuna
2 vartta sitruunaruohoa, muutama uloin kerros kuorittuna ja vinottain leikattuna
reilu teelusikka oikeaa thai chili pastea
sipuli
100 g herkkusieniä
tomaatti pilkottuna
kevätsipulia
limen mehu
suolaamiseen hyvää thai kalakastiketta

Chilejä ja sitruunaruohon palasia kannattaa hakata muutaman kerran veitsen tylpällä päällä, maut irtoavat paremmin.

Keiton haudutusta kaipaavat ainekset (torvisienet, kaffir-limetti, galanga, tamarindi, chilit, sitruunaruoho, thai chili paste, sipuli) vaan heitellään kattilaan ja annetaan hautua kannen alla. Jos tom yumin tekee esimerkiksi katkaravuista tai jostain lihasta, sitä keitetään pelkän sitruunaruohon kanssa liemessä, liha ja osa sitruunaruohosta otetaan pois, ja lopussa lisätään takaisin. Silloin sitruunaruohoa saa olla reilusti enemmän.

Kun alkaa haista hyvälle, sekaan voi heittää herkkusienet. Jossain vaiheessa herkusienet vaikuttavat lähes kypsiltä, ja silloin olisi hyvä tarkistaa keiton maku ja lisätä tarvittaessa kalakastiketta. Kannattaa valita kalakastike tarkasti, katso tarkemmin vihreän curryn ohjeestani.

Lopuksi juuri ennen tarjoilua sekaan heitetään tomaatti juuri ennen tarjoilua limen mehu. Kevätsipulin voi heittää keiton päälle kulhossa koristeeksi jos ei ole tullut viskanneeksi sitä aiemmin keiton sekaan.



Lähde: Hot and Sour Prawn Soup

Juustoleipä

Tämä on juustoleipä on yksi luottoresepteistäni, toiminut monta kertaa erittäin hyvin sivistyneen illallisen alkupalana. Voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Yksi leipä per ruokailija on varsin täyttävää.

Juustoleipä
1,5 cm pätkä chevre'tä per ruokailija
paahdettuja seesaminsiemeniä
punaista chiliä, siemenet poistettuna ja pieneksi silputtuna
kourallinen tuoretta minttua silputtuna
juoksevaa hunajaa
isoa täysin vaaleaa paahtoleipää
oliiviöljyä
loraus valkoviiniä
mangosäilykettä
suolaa
koristeluun rucolaa

Uuni lämmitetään 120 asteiseksi. Leivistä leikataan reunat pois, ja jäljelle jäävän leivän pitäisi olla mahdollisimman iso ja pyöreähkö, että juusto mahtuu sen päälle eikä tursua yli. Leiville roiskitaan vähän oliiviöljyä ja laitetaan paistetaan uunissa kuiviksi, mutta kuitenkin niin että leivät eivät muuta väriä.

Kun uuni lämpiää ja leivät paistuvat, voi sekoittaa leivän päälle tulevan seoksen eli paahdetut seesaminsiemenet, minttu ja chili.

Seuraavaksi valmistellaan leivät. Vesi juoksemaan mahdollisimman kuumalle. Kastele veitsi kuumalla vedellä. Leikkaa chevre'stä n. 1,5 cm paksuisia siivuja. Pese ja kuumenna veitsi ennen jokaista leikkausta.

Liruta hunajasta spiraali toiselle puolelle juustosiivua siten että hunaja juuri ja juuri peittää koko juuston. Dippaa juuston hunajoitu puoli seesaminsiemen-minttu-chili -seoksessa.

Mangokastike tehdään soseuttamalla mangosäilykettä. Käytän itse sauvasekoitinta. Sekaan loraus valkoviiniä ja hieman suolaa.

Ennen tarjoilua lämmitän leipiä 200-asteisessa uunissa pienen hetken. Alkuperäisessä ohjessa mainitaan myös grilli. Tämän vaiheen kanssa kannattaa olla tarkkana! Juusto ei saa missään nimessä alkaa sulaa!

Tarjoiltaessa lautaselle pieni lammikko mangokastiketta, päälle ricolaa ja näiden päälle juustoleipä.

Lähde: Accidental Vegetarian

Kuhaa nektariini-minttu-salsalla

Tämä blogi on erinäisistä syistä ollut pidemmällä tauolla, ja nyt on aika aktivoitua uudelleen. Mikä olisikaan parempi tapa kuin aloittaa kuin Siskot kokkaa -blogin Nellen kommenteissa esittämästä ruokahaasteesta, ruokahaasteistahan tämän blogin taival oikeastaan lähti liikkeellekin.

Kilpailun tehtävänä oli rynnätä lähikauppaan, ostaa vihannes tai hedelmä joka löytyy numerolla 42, ja kokata siitä ruokaa vaalean kalan lisukkeeksi. Lähin kauppani josta viitsin ostaa kalaa on Stockmann, joten sinne siis, Stockmannilta kun olisi saattanut löytyä myös joku haastava eksoottinen hedelmä numerolta 42. Numerolla 42 oli kuitenkin persikka, ja omituista kyllä, persikkaa ei ollut myynnissä. Omin luvin vaihdoinkin siis ainesosan nektariiniksi, sehän muistuttaa persikkaa — lisäksi se löytyy numerolta 43.

Hain inspiraatiota verkon resepteistä, ja tämä resepti vaikutti hyvältä. Kokeilin salsaa sekä kuhan että siian kanssa, ja kuha toimi selvästi paremmin.

Nektariini-minttu-salsa
muutama kypsä nektariini
4 ruokalusikallista punaista paprikaa
2 ruokalusikallista kevätsipulia
1 ruokalusikallinen ruohosipulia
1 pieni tuore jalapeno
reilu satsi tuoretta hienottua minttua
pari ruokalusikallista limen mehua
jauhettua pippuria

Ainekset hienoksi ja sekoitetaan.

Kuhaan saa laittaa molemmille puolille suolaa, pippuria ja vähän sitruunaa, kala grillataan mielellään grillipannulla ja tarjoillaan lautasella salsan ja sitrunaviipaleen kera. Lisukkeena oli grillattu kesäkurpitsa.

Alkuperäinen resepti kevyt piti sisällään voissa paistettua valkosipulia, maistoin koekeittiössä, mutta jätin sen pois turhan raskaana. Maku ilman näitä oli yllättävän maukas ja pirteä, kalaan tuli ihan uutta meininkiä. Resepti sopii erinomaisest kevään alkuun!

Arvostelu: Petos lautasella

Petos lautasella on ruotsalaisen toimittajan Mats-Eric Nilssonin sukellus kaupan tuoteselosteiden pinnan alle. Kirja on hiuksetnostattavaa luettavaa. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, on kuitenkin huojentavaa kun alkaa oikeasti tietää mitä kannattaa ostaa ja mitä ei. Olen huomannut oman ostoskäyttäytymiseni muuttuneen selvästi kirjan luettuani, vaikka en esimerkiksi syö valmisteita. Kirjan sisältö koskettaa monia aivan tavallisiakin ruoka-aineita. Kenen tahansa ruokansa laadusta tai omasta terveydestään kiinnostuneen on välttämätöntä lukea tämä kirja.

Raparperi-inkiväärikastike

Sain ystävältä ison nipun raparperia. Olen miettinyt erilaisia suolaisia ruokia joihin sitä voisi kyättää. Tämä kirpeä ja tulinen kastike on toistaiseksi vienyt voiton. Käytin kastiketta mozzarella-raparperi- enchiladoihin, mutta sopisi paremmin varmaan esimerkiksi lohen kanssa tarjoiltavaksi. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Raperperi-inkiväärikastike
aimo nippu raparperiä
reilu pala inkivääriä
monta kynttä valkosipulia
ripaus sahramia
chilirouhetta
suolaa
pippuria
öljyä
loraus valkoviiniä
sokeria

Inkivääri raastettuna, raparperi ohuina suikaleina ja valkosipuli pienenä silppuna pannule. Päälle öljyä ja mausteet. Myöhemmin lorautetaan sekaan viiniä ja keitellään kiinteäksi soseeksi.

Insipiraatiota löytyi täältä, täältä ja täältä.

Basilikajäätelö

Onkin ollut pidempi tauko blogin pitämisessä. Toivottavasti jatkossa taas vähän ahkerammin.

Tällä kertaa vuorossa on jälkiruokien bravuurini. En muista mistä sain alun perin kimmokkeen tehdä basilikajäätelöä. Taisin lähteä lähi-idän menuun sopivan jälkiruoan etsinnästä. Lähi-idässähän harrastetaan jälkiruokia harvemmin. Reseptiksi valikoituikin heti ensimmäinen Googlen osuma.

Itse tehtyihin jäätelöihin liittyy kaksi harhakuvitelmaa: ne ovat työläitä ja ne vaativat jäätelökoneen. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Tyylikäs jälkiruoka syntyy yllättävän näppärästi. Ja koska kaikki kuvittelevat jäätelön hankalaksi tehdä, helppoja tyylikkyyspisteitä on siis kokille jaossa. Harvan tyylikkään jälkiruoan voi sitäpaitsi tehdä jo pari päivää etukäteen. Tiskiä tietysti hieman syntyy.

Reseptissä käytetään erikoishienoa sokeria. Vinkki siihen on kopioitu jostain toisesta reseptistä, mutta linkki on hukkunut. En ole itse koskaan kokeillut ilman, mutta eiköhän jäätelö onnistu hätätilassa myös tavallisella sokerilla.

Englanninkielisissä resepteissä erikoishieno sokeri on castor sugar. Se ei siis ole tomusokeria, eli confectioner's sugar, eikä tietysti myöskään tavallista hienosokeria.

Lopputulos on todella makeaa, joten sitä ei kykene syömään pienehköä palloa enempää. Jäätelöstä riittää noin 6 hengelle.

Basilikajäätelö (6 hengen suu makeaksi)
4 dl punaista maitoa
pari reilua kourallista basilikaa hienoksi pilkottuna
ripaus suolaa
1 dl erikoishienoa sokeria
4 ison kananmunan keltuaista
jääkylmää vettä ja jääpaloja
2 dl jäähdytettyä kermaa

Kuumennetaan basilika, maito, puoli desiä sokeria ja ripaus suolaa isolla pannulla kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Otetaan seos levyltä ja annetaan jäähtyä puolisen tuntia.

Sekoitetaan erillisessä kulhossa sokeria ja keltuaisia sähkövatkaimella noin minuutti, kunnes keltuaiset muuttuvat paksuksi valkoiseksi seokseksi. Lisätään sekaan kylmennyt maitoseos samalla sekoittaen.

Seos takaisin pannulle ja lämmitetään se varovasti 80 asteiseksi jatkivasti sekoittaen. Koska en omista lämpömittaria, lämmitän seosta sen verran ettei sinne uskalla työntää sormea. Omalla vastuulla tietysti.

Joskus sähkövatkatessa seoksen pinnalle on syntynyt vaahtoa, joka ei tunnu katoavan. Se ei ole lopputuloksen kannalta vaarallista. Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan käyttämään puulastaa ja ottamaan pois kun seos tarttuu hieman kiinni.

Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan siivilöimään seos tässä vaiheessa. Itse olen hypännyt tämän vaiheen yli. Jos basilika on silputtu etukäteen pieneksi, jäätelöön jää hauskoja basilikanpalasia.

Siirrä seos metallikulhoon. Pane metallikulho isompaan kulhoon täynnä jääkylmää vettä ja jääpaloja. Itse käytän lähinnä metallikattilaa ja tiskiallasta. Sekoita vartti. Tämän vaiheen tarkoitus on jäänyt hieman epäselväksi, mutten ole tohtinut jättää poiskaan. Ehkä vesi ja metalli johtaa hyvin kylmyyttä, ja tällä seoksen lämpötila saadaan laskemaan nopeammin kuin pakastimessa.

Sekoita sekaan kerma. Siirrä aineet vähintään 0.7l vetoiseen pakasterasiaan. Rasia pakkaseen. Kannen voi jättää aluksi auki. Sekoita seosta noin puolen tunnin tai tunnin välein noin kolme kertaa. Kahdellakin olen joskus pärjännyt. Kun sekoittaminen alkaa muuttua vaikeaksi, lisää kansi päälle ja jätä pakkaseen.

Lähde: Basil Ice Cream at Epicurious.

Purjokääryleet

Filolla saa aikaiseksi todella maistuvia kääryleitä. Tämä kastikkeen ja purjokääryleen yhdistelmä oli täydellinen. Kokeilin kastiketta muidenkin kääryleiden kanssa, mutta maku ei ollut ollenkaan yhtä hyvä.

Purjokääryleet (kahdelle)
2 purjosipulia hyvin pestynä
1 kynsi valkosipulia viipaloituna
2 levyä filo-taikinaa
75 g voisulaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
vesikrassia tarjoiluun

Lämmitä uuni 220-asteiseksi ja tyrkkää uuniin reilusti öljyä astiassa. Leikkaa purjon paksu osa kahdeksi pätkäksi noin 10 cm.

Ohjeessa käsketään heittämään purjot astiaan, maustamaan ja sen jälkeen lisäämään valkosipuli. Öljy on kuitenkin niin kuumaa, että valkosipuli paistui heti poroksi. Jättäisin valkosipulit ehkä jopa kokonaan pois. Astia takaisin uuniin kunnes purjot ovat pehmeitä, noin 5 minuuttia.

Anna purjojen jäähtyä. Itse käytin jääkaappia. Kuori purjosta uloin kerros. Yleensä uloimman kuoren alta saattaa löytyä likaa, joten sitä voi joutua vähän huuhtomaan. Mutta varovaisesti, ettei maku katoa.

Kieritä purjot filo-taikinan sisään. Purjot ovat sen verran pieniä, että puolikas arkki filoa riittää mainiosti yhdelle purjolle. Filo-taikinaa tulee helposti useampi arkki kerrallaan ja ainakin minulle tuli houkutus pistää samalla pari arkkia päällekäin. Jos arkkeja on useampia, sisin saattaa jäädä vähän raa'aksi. Kääryleet tungetaan uuniin kunnes ne ovat kauniin ruskeita, noin 8-10 minuuttia.

Tarjoillaan asettamalla lautaselle vesikrassia, kaksi purjokäärylettä ja päälle dijon-tomaatti -kastiketta.

Dijon-tomaatti -kastike
1 sitruunan mehu
40 g dijon-sinappia
1 kynsi valkosipulia hienonnettuna
75 ml extra virgin oliiviöljyä
tuoretta ruohosipulia pilkottuna
25 g auringon pusuttelemia tomaatteja pilkottuna (sun-blessed, semi-sun-dried, sun-kissed tomatoes)

Sekoitetaan sitruunamehu ja dijon keskenään. Lisätään valkosipuli ja sotketaan joukkoon öljy. Lisätään myös ruohosipuli ja tomaatti, jonka jälkeen maustetaan sopivasti.

(Lähde: Accidental Vegetarian)

Kurpitsa-enchilladat ja mole-kastike

Pitäisi varmaan keksiä näille ruokalajeille suomenkieliset nimet kun alkuperäisissä on väkisinkin pari ulkomaankielistä osaa. Tässä jatkoin kokkausta Veloenan vihannespalstan anneista. Sain myös isohkon kurpitsan, joka on sukua spaghettikurpitsoille.

Niissähän on sisällä paitsi kurpitsansiemeniä, myös spaghettia muistuttavaa rihmaa. Tässä lajikkeessa rihmastoa oli ilmeisesti vähemmän kuin oikeissa spaghettikurpisoissa. Rihmaston kulinaarisista kokeista kirjoitan vielä erikseen. Nyt kaavin sen vaan pois ja käytin kurpitsanlihan normaaleiden kurpitsojen tapaan.

Mole on syntisen suklainen kastike. 70% tummaa suklaata menee levyllinen, mitä nyt muutama pala katosi suuhun. Kastikkeen maku on syvä ja voimakas, eikä sitä tarvitse kauhoa enchiloiden päälle kovinkaan paljon.

Mole-kastike
3 punaista thai-chiliä
2 tl korianterinsiemeniä
1 tl seesaminsiemeniä
25 g mantelilastuja
5 mustapippuria
3 mausteneilikkaa
1 sipuli siivuina
3 kynttä valkosipulia
1 rkl kaakaojauhetta
400 g purkki tomaattimurskaa
ripaus kanelia
sokeria
150 ml kasvislientä
100 g 70% suklaata

Chilit, korianterinsiemenet, seesaminsiemenet, mantelit, pippurit ja neilikat murskataan huhmareessa ja paistetaan pari minuuttia ilman öljyä. Otetaan seos pois pannulta.

Paistetaan pannulla tilkassa öljyä sipuli, valkosipuli ja kaakaojauhe. Kaadetaan mausteseos ja kasvisliemi sekaan ja annetaan hautua 25 minuuttia. Sekoitetaan sauvasekoittimella. Suklaa raastetaan ja kaadetaan sekaan.



Kurpitsa-enchilladat
öljyä
kurpitsaa
purkki papumuhennosta tai mustapapuja
tuoretta korianteria
1 pieni punainen thai-chili
12 tortillaa
suolaa ja mustapippuria
koristeluun tuoretta korianteria, smetanaa, limelohkoja

Kurpitsat pilkotaan kuutioiksi ja pehmennetään uunissa. Kurpitsat kannattaa laittaa korkeareunaiseen vuokaan, pohjalle reilusti öljyä. Öljy lämmitetään ensin 200-asteisessa uunissa, sen jälkeen kurpitsoita 40 minuuttia välillä käännellen.

Alkuperäisessä ohjeessa kurpitsoiden sekaan sekoitettaisiin papumuhennosta, englanniksi refried beans. Oikaisin tässä vähän, koska en löytänyt papumuhennosta purkissa lähikaupastani. Verkosta löytyisi kyllä sille muutama resepti. Pesin purkillisen mustapapuja ja soseutin ne sauvasekoittimella. Sen jälkeen sekaan kurpitsat, tuoretta korianteria ja punaista chiliä ja sekoitetaan.

Kullekin tortillalätylle annostellaan seosta sen verran että lätty mahtuu siistille rullalle. Ladotaan lätyt uuninkestävään astiaan ja tyrkätään vajaaksi vartiksi uuniin.

Koristellaan korianterilla ja parilla lusikallisella mole-kastikketta. Tarjoillaan enchilladat limen ja smetanan kanssa. Itse käytin sitruunaa ja jugurttia, niitä sattui olemaan kaapissa.

Lähde: Accidental Vegetarian

Graavisuolattu lohi

Useammassakin blogissa on viimeaikoina graavattu lohta. Päätin itsekin kokeilla, kun en uskaltanut kokeilla pestomarinadia koko lohenpalalla. Tuoreet yrtit olivat valitettavasti päässeet loppumaan. Onneksi kuivallakin timjamilla lopputulos oli maukas. Miehekkään lopputuloksen varmistamiseksi viimeistelin lopputuloksen konjakilla.

Graavisuolattu lohi
lohifileetä, ruodot poistettu
kuivattua timjamia
merisuolaa
vähän sokeria
loraus konjakkia

Välimerelliset mangoldinlehdet

Veloena lahjoitti ystävällisesti minulle palstaltaan jo hyvän aikaa sitten erilaisia vihanneksia. Niiden joukossa oli myös kuvassa näkyviä lehtijuurekkaita eli mangoldeja, toisella kotimaisella swiss chard. Kyseessä on vihannes, jonka ravintopitoisuus on loistava.

Vihannes oli minulle ennestään tuntematon. Se on kuitenkin hyvin yleinen raaka-aine Aasiassa. Netistä löytyikin kosolti reseptejä. Tuoreen mangoldin todettiin olevan parhaimmillaan yksinkertaisesti valmistettuna. Yhdistelin tähän useamman nettireseptin:

Välimerelliset mangoldinlehdet
erityisen tuoreita mangoldinlehtiä
valkosipulia
tilkka valkoviiniä
tilkka sitruunamehua
pippuria
suolaa

Pesto-marinoitu lohi

Useamman viikon ajan pääosa ajasta on mennyt eräisiin juhliin liittyvissä järjestelyissä. Nyt kun juhlat ovat ohi, ehkä jää enemmän aikaa bloginkin pitämiselle. Pitopalvelu hoiti ruuat, en edes ollut mukana valitsemassa ruokia. Eräs hyllytetty vaihtoehto oli kuitenkin pesto-marinoitu lohi, jota päätin kokeilla tehdä itse. Tästä ei ruokalaji voi paljon yksinkertaisemmaksi tulla. Peston olisi tietysti voinut tehdä itse.

Pesto-marinoitu lohi
vihreää pestoa
lohifileetä

Pitopalvelun mukaan tämä kannattaisi tehdä graavatusta lohesta. En jaksanut odottaa, joten käytin tavallista lohifilettä. Hyvää tuli myös tällä tavalla. Levitin pestoa runsaasti kummallekin puolelle lohta ja annoin lohen seistä vuorokauden jääkaapissa.

Mustapapu-munakoiso-chilikastike

Useampi viikko on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Syyskiireet ovat ajaneet tarjoamaan ruokavieraille tuttuja ja turvallisia kokonaisuuksia. Hävettää tunnustaa, mutta lounaalla on turvauduttu jopa pakastepizzoihin.

Tässä kuitenkin viime metreillä ehdokkaani lokakuun ruokahaasteeseen. Pääruokia on mukana muitakin, mutta tietysti jälkiruokien kanssa on vaikea kilpailla. Muistakaahan käydä äänestämässä parasta ruokaa!

Mustapapu-munakoiso-chilikastike
öjyä
1 isohko munakoiso pilkottuna isohkoiksi kuutioiksi
1 punasipuli
5 valkosipulinkynttä
3 tuoretta punaista thai-chiliä
2 purkkia tomaattimurskaa (400 g)
1 tl jauhettua korianteria
ripaus jauhettua kuminaa
ripaus jauhettua kanelia
laakerinlehti
purkki mustapapuja (nettopaino 400 g, papuja 190 g)
2 rkl raastettua tummaa 70% suklaata
suolaa
pippuria
(tarjoiluun juustoraastetta tai smetanaa)

Paista munakoisopalat öljyssä pehmeiksi, ehkä noin 5 minuuttia. Ota pois pannulta ja kuivaa talouspaperilla.

Paista samalla pannulla sipuli ja valkosipuli. Kun sipuli ja valkosipuli on pehmeää, lisää chili ja paista viisi minuuttia.

Lisää tomaattimurska, korianteri, kumina, kaneli, laakerinlehti ja munakoiso. Hauduta viisi minuuttia.

Lisää pavut, mausta ja keitä vartti. Sekoita suklaa. Alkuperäisessä reseptissä suositellaan tarjoiltavaksi juustoraasteen tai smetanan kanssa. Itse käytin riisiä.



(Lähde: Accidental Vegetarian)

Syyskuun ruokahaasteen voittaja

Syyskuun ruokahaasteena oli rakkausruoka. Alla olevasta merkinnästä löytyvät leikkimielisen haasteen äänestystulokset. Kisan voitti selvällä äänienemmistöllä Välispiikin Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella, joka sai neljäsosan kaikista äänistä. Onnea voittajalle! Voittaja pääseekin samantien miettimään lokakuun ruokahaastetta.

Osallistujia oli kokonaista 12 ja äänestäjiä 151. Syksy sai ilmeisesti ihmiset taas osallistumaan aktiivisesti! Kiitos kaikille osallistujille herkullisista resepteistä ja kiitos kaikille äänestäjille! Ilmeisesti henkilökohtaisella kutsulla saimme ainakin pari uutta osallistujaa. Näin vinkkinä, ehkä seuraavankin kilpailun järjestäjä jatkaa perinnettä rohkaista henkilökohtaisesti mukaan viisi ennen osallistumatonta uutta ruokablogia....

Syyskuun ruokahaasteen äänestys alkaa

Rakkausruuat on nyt keitelty. Aihepiiristä näytti syntyvän monta herkullista keitosta, vaikka jotain tuskan parahduksia välillä päästeltiinkin. Kokonaista kaksitoista uutta rakkausreseptiä jolla hurmata!

Haasteet ovat tietenkin leikkimielisiä. Silti homma on hauskempaa kun lukijatkin ovat hommassa mukana. Siksi kaivataan äänestysaktiivisuutta! Ruuanlaittoon nähtyyn vaivaan verrattuna verrattuna yksi hiiren napsaus ei paljon maksa vaivaa. Se tarkoittaa sitä, että jokainen tämän lukija äänestää! Myös sinä!

Kulinaarimuruja: Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella



Arleenan sanomat: Paahdetut vihannekset ja risotto



Monkeyfood: Lihis ja vähän lovee



Limepippuri: Täytetty parmesaanikalkkuna pestomarinoidulla kasvispedillä



Otetaan ensin puoli kiloa voita: Rakastuneet katkaravut



Ketun keittiössä: Herkkutattirisotto



Pastanjauhantaa: Simpukkapasta



Tuulentupa: Sydämellinen lihapullapasta



Soppakellari: Härkä-carpaccio ja dijon-kastike



Keksi: Frittelle di pesce



Keittokomerossa: Lovetuskeitto



Päivänpiristys: Tomaatti-prosciuttorisotto








(Jos flash ei toimi, äänestämään pääsee tästä linkistä)