Olen tehnyt cous-cousia vain pari kertaa, joten kaikki temput eivät vielä ole hallussa. Vaikeinta on pitää cous-cous irtonaisena. Normaalisti cous-cousiin laitetaan todella paljon öljyä, joka auttaa irtonaisuudessa Tässä reseptissä sitä on vähän vähemmän, mutta sen sijaan mehukkuutta ja raikkautta tulee sitruunoista.
Raikas cous-cous
Cous-cousia
Paljon valkosipulia
Sipulia varsineen
Purjosipulia
Runsaasti hyvää oliiviöljyä
Todella paljon sitruunamehua
Aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
Runsaasti tuoretta minttua
Sileälehtistä persiljaa
Kokonaisia siemenettömiä oliiveja
Koristeluun minttua ja tuoretta tomaattia
Suola
Chilirouhe
Pilkotaan valkosipulit, sipulit ja purjo pieneksi ja paistetaan kattilassa runsaassa öljyssä. Kun valkosipuli on pehmennyt, lisätään vähän vettä ja keitetään pari minuuttia.
Siivilöidään seos tarjoiluastiaan, vedestä tulee cous-cousin keitinvesi. Keitetään cous-cous ohjeen mukaan. Kannattaa laittaa reilusti enemmän oliiviöljyä kuin ohjeessa sanotaan.
Lisätään cous-cousiin loput ainesosat, sitruunamehu ja mausteet. Jätetään vetäytymään. Cous-cous on oikeastaan parempaa seuraavana päivänä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Raikas cous-cous
Lähettänyt Mikko klo 20.16 1 kommenttia
Tunnisteet: aurinkokuivattu tomaatti, cous-cous, gluteiiniton, laktoositon, minttu, oliivi, persilja, piknik, purjosipuli, salaatti, sipulinvarsi, vegaani, vege
Sekapapusalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla
Kidney-papuja
Mustia papuja
Valkoisia papuja
Aurinkokuivattua tomaattia suikaloituna
Sokeria
Suolaa
Pippuria
Hyvää oliiviöljyä
Punaviinietikkaa
Jauhettuja sinapinsiemeniä
Tuoretta basilikaa
Tuoretta persiljaa
Lähettänyt Mikko klo 20.12 0 kommenttia
Tunnisteet: gluteiiniton, kidney, laktoositon, mustapapu, papu, persilja, piknik, salaatti, valkoinen papu, vegaani, vege
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Äänestys
Maaliskuun ruokahaasteen äänestys on alkanut. Muistakaapa käydä äänestämässä! Tarjolla vaikuttaisi olevan useita herkullisen näköisiä ehdokkaita!
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Tonnikala-kidneypapu-salaatti
Tässä on tämänhetkinen lounassuosikkini. Erittäin maukas salaatti, nopea valmistaa, terveellinen ja vieläpä edullinen.
Käytän reseptiin mieluiten kevätsipulia, mutta jos sitä ei ole saatavilla, tähän sopii mainiosti myös tavallinen keltasipuli. Sipuli on tähän salaattiin liian voimakkaan makuista, joten siivutan sipulin erittäin ohueksi ja levittelen viipaleet leikkuulaudalle. Vartissa kitkeryys on enimmäkseen kadonnut. Jotkut kuulemma upottavat sipuliviipaleet veteen.
Tähän kannattaa uhrata se muutama kymmentä senttiä ylimääräistä ja ostaa hieman kalliimpaa purkkitonnikalaa. Makueron pystyy huomaamaan. Itse olen suosinut Abbaa.
Tonnikala-kidneypapu-salaatti (kevyt lounas kahdelle)
parempi purkki tonnikalapaloja öljyssä
tölkki kidney-papuja suolavedessä
useampi varsi kevätsipulia tai puolikas keltasipuli
hyvää extra virgin oliiviöljyä
merisuolaa
tuoretta jauhettua pippuria
reilusti chilijauhetta
Jos käytät tavallista sipulia, leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi ja anna levätä leikkuulaudalle levitettynä vartin verran. Tavallisen sipulin voi vain pilkkoa. Huuhtele kidney-pavut lävikössä ja ravistele vedet pois. Heitä tonnikalat öljyineen, huuhdellut kidney-pavut ja sipuli astiaan, perään runsaasti mausteita ja öljyä. Sekoita. Anna muhia hetki.
Lähettänyt Mikko klo 20.17 0 kommenttia
Tunnisteet: kala, kevätsipuli, kidney, lounas, maidoton, oliiviöljy, sipuli, tonnikala
torstai 12. maaliskuuta 2009
Tom yum -keitto
Vietin marraskuun Thaimaassa ja sitä kautta löysin uusia mielenkiintoisia makuja. Söin lähes päivittäin lounaaksi Tom yum -keittoa, jota löytää jokaisesta pienimmästäkin kuppilasta. Siitä on paljon erilaisia variaatioita, ja turistien keskuudessa kanaversio tuntui olevan suosittu. Tässä versiossa on pelkkiä herkkusieniä.
Kotiin päästyäni aloin selvittää siihen tarvittavia ainesosia. Selvitystyö alkoi thai-ruuan aarreaitasta, Kasman sivuilta. Vaadittiin myös muutama reissu Vii Voaniin, että löysin ja sain kerättyä kaikki tarvittavat ainesosat.
Thai chili paste
Käytin ensimmäiseen keitokseeni kasvislientä, jota olen aiemmin käyttänyt surutta. Nyt kirjan Petos lautasella luettuani olen luopunut kokonaan valmiskasvisliemen käytöstä. Sen maku perustuu käytännössä kokonaan natriumglutamaattiin, englanniksi monosodium glutamate. Harhailuissani ajauduin Polkkapossun blogiin, jossa väitetään että nykyään edes Maggi-kasvisliemessä ei olisi MSG:tä. Maggin sivujen perusteella siitä löytyy silti ainakin aromivahvennetta E635 joka voimistaa muita makuja.
Se on tuo pahamaineinen MSG jota tuupataan ruokaan valtavia määriä kiinalaisissa ravintoloissa. MSG huijaa ihmisen makuaistia kuvittelemaan että ruuassa on umamia. MSG:tä on myös monissa tahnoissa, esimerkiksi thai chili pastea ostettaessa kannattaa olla tarkkana. Kuvassa olevassa brändissä ei ole MSG:tä.
Musta torvisieni
Tietysti MSG:n poisjättäminen hankaloittaa kokkaamista, koska umamin on synnyttävä oikeista raaka-aineista. Jotkut neuvovat pakastamaan itse keitettyä kasvislientä jääpalakuutioina, niin pitkälle en ole vielä päässyt. Itse keksin sujauttaa sekaan hieman kuivattuja mustia torvisieniä.
Sitruunaruoho
Ne tarvikkeet, joita ei saa hyvinvarustetusta ruokakaupasta, säilyvät hyvin, joten jatkuvaa ravaamista etnokauppoihin ei tarvita onneksi — tai valitettavasti — tarvita.
Galanga
Galanga oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Se kuuluu samaan sukuun inkiväärin kanssa. Molempia käytetään paljon itämaisessa lääketieteessä, inkivääriä pidetään kai jonkinlaisena luonnon antibioottina. Galangasta lähtee hienostunut tuoksu, jossa on vieno vivahdus desinfiointiaineen hajua. Galangaa on kuulemma käytetty aikoinaan Euroopassa mm. rakkauden nostattamiseen, mutta se on jostain syystä kadonnut jossain vaiheessa täältä kokonaan. Ehkä syynä oli lisääntynyt purismi.
Tamarindi
Tamarindi taas on hieman makea ja kirpeä hedelmä. Kasman mukaan kompressoitu tamarindin hedelmäliha säilyy käytännössä ikuisesti jos se säilytetään tiiviisti pakattuna. En ole toistaiseksi vielä ryhtynyt tuohon linkin takaa löytyvään sormilla näpertelyyn tamarindin liottamiseksi veteen, olen vain tiputtanut isomman kappaleen tamarindia keiton sekaan ja poiminut sitten ylijäämäkappaleet pois ennen syömistä. Pitääpä kokeilla tuotakin.
Tom yum -keitto (yhdelle hengelle)
5 kpl kuivattuja mustia torvisieniä
1 tuore tai 2 kuivattua kaffir-limetin lehteä
6 ohutta viipaletta kuorittua galangaa
ruokalusikallinen tamarindiä liuotettuna veteen
8 kpl birds eye -chiliä, kanta poistettuna
2 vartta sitruunaruohoa, muutama uloin kerros kuorittuna ja vinottain leikattuna
reilu teelusikka oikeaa thai chili pastea
sipuli
100 g herkkusieniä
tomaatti pilkottuna
kevätsipulia
limen mehu
suolaamiseen hyvää thai kalakastiketta
Chilejä ja sitruunaruohon palasia kannattaa hakata muutaman kerran veitsen tylpällä päällä, maut irtoavat paremmin.
Keiton haudutusta kaipaavat ainekset (torvisienet, kaffir-limetti, galanga, tamarindi, chilit, sitruunaruoho, thai chili paste, sipuli) vaan heitellään kattilaan ja annetaan hautua kannen alla. Jos tom yumin tekee esimerkiksi katkaravuista tai jostain lihasta, sitä keitetään pelkän sitruunaruohon kanssa liemessä, liha ja osa sitruunaruohosta otetaan pois, ja lopussa lisätään takaisin. Silloin sitruunaruohoa saa olla reilusti enemmän.
Kun alkaa haista hyvälle, sekaan voi heittää herkkusienet. Jossain vaiheessa herkusienet vaikuttavat lähes kypsiltä, ja silloin olisi hyvä tarkistaa keiton maku ja lisätä tarvittaessa kalakastiketta. Kannattaa valita kalakastike tarkasti, katso tarkemmin vihreän curryn ohjeestani.
Lopuksi juuri ennen tarjoilua sekaan heitetään tomaatti juuri ennen tarjoilua limen mehu. Kevätsipulin voi heittää keiton päälle kulhossa koristeeksi jos ei ole tullut viskanneeksi sitä aiemmin keiton sekaan.
Lähde: Hot and Sour Prawn Soup
Lähettänyt Mikko klo 14.35 5 kommenttia
Tunnisteet: bird's eye, galanga, gluteiiniton, herkkusieni, kaffir, kalakastike, keitto, kevätsipuli, lime, lounas, maidoton, musta torvisieni, sipuli, sitruunaruoho, tamarindi, thai chili paste, vegaani, vege
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Juustoleipä
Tämä on juustoleipä on yksi luottoresepteistäni, toiminut monta kertaa erittäin hyvin sivistyneen illallisen alkupalana. Voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Yksi leipä per ruokailija on varsin täyttävää.
Juustoleipä
1,5 cm pätkä chevre'tä per ruokailija
paahdettuja seesaminsiemeniä
punaista chiliä, siemenet poistettuna ja pieneksi silputtuna
kourallinen tuoretta minttua silputtuna
juoksevaa hunajaa
isoa täysin vaaleaa paahtoleipää
oliiviöljyä
loraus valkoviiniä
mangosäilykettä
suolaa
koristeluun rucolaa
Uuni lämmitetään 120 asteiseksi. Leivistä leikataan reunat pois, ja jäljelle jäävän leivän pitäisi olla mahdollisimman iso ja pyöreähkö, että juusto mahtuu sen päälle eikä tursua yli. Leiville roiskitaan vähän oliiviöljyä ja laitetaan paistetaan uunissa kuiviksi, mutta kuitenkin niin että leivät eivät muuta väriä.
Kun uuni lämpiää ja leivät paistuvat, voi sekoittaa leivän päälle tulevan seoksen eli paahdetut seesaminsiemenet, minttu ja chili.
Seuraavaksi valmistellaan leivät. Vesi juoksemaan mahdollisimman kuumalle. Kastele veitsi kuumalla vedellä. Leikkaa chevre'stä n. 1,5 cm paksuisia siivuja. Pese ja kuumenna veitsi ennen jokaista leikkausta.
Liruta hunajasta spiraali toiselle puolelle juustosiivua siten että hunaja juuri ja juuri peittää koko juuston. Dippaa juuston hunajoitu puoli seesaminsiemen-minttu-chili -seoksessa.
Mangokastike tehdään soseuttamalla mangosäilykettä. Käytän itse sauvasekoitinta. Sekaan loraus valkoviiniä ja hieman suolaa.
Ennen tarjoilua lämmitän leipiä 200-asteisessa uunissa pienen hetken. Alkuperäisessä ohjessa mainitaan myös grilli. Tämän vaiheen kanssa kannattaa olla tarkkana! Juusto ei saa missään nimessä alkaa sulaa!
Tarjoiltaessa lautaselle pieni lammikko mangokastiketta, päälle ricolaa ja näiden päälle juustoleipä.
Lähde: Accidental Vegetarian
Lähettänyt Mikko klo 21.42 4 kommenttia
Tunnisteet: chevre, chili, hunaja, mango, minttu, oliiviöljy, paahtoleipä, rucola, seesaminsiemen, valkoviini
Kuhaa nektariini-minttu-salsalla
Tämä blogi on erinäisistä syistä ollut pidemmällä tauolla, ja nyt on aika aktivoitua uudelleen. Mikä olisikaan parempi tapa kuin aloittaa kuin Siskot kokkaa -blogin Nellen kommenteissa esittämästä ruokahaasteesta, ruokahaasteistahan tämän blogin taival oikeastaan lähti liikkeellekin.
Kilpailun tehtävänä oli rynnätä lähikauppaan, ostaa vihannes tai hedelmä joka löytyy numerolla 42, ja kokata siitä ruokaa vaalean kalan lisukkeeksi. Lähin kauppani josta viitsin ostaa kalaa on Stockmann, joten sinne siis, Stockmannilta kun olisi saattanut löytyä myös joku haastava eksoottinen hedelmä numerolta 42. Numerolla 42 oli kuitenkin persikka, ja omituista kyllä, persikkaa ei ollut myynnissä. Omin luvin vaihdoinkin siis ainesosan nektariiniksi, sehän muistuttaa persikkaa — lisäksi se löytyy numerolta 43.
Hain inspiraatiota verkon resepteistä, ja tämä resepti vaikutti hyvältä. Kokeilin salsaa sekä kuhan että siian kanssa, ja kuha toimi selvästi paremmin.
Nektariini-minttu-salsa
muutama kypsä nektariini
4 ruokalusikallista punaista paprikaa
2 ruokalusikallista kevätsipulia
1 ruokalusikallinen ruohosipulia
1 pieni tuore jalapeno
reilu satsi tuoretta hienottua minttua
pari ruokalusikallista limen mehua
jauhettua pippuria
Ainekset hienoksi ja sekoitetaan.
Kuhaan saa laittaa molemmille puolille suolaa, pippuria ja vähän sitruunaa, kala grillataan mielellään grillipannulla ja tarjoillaan lautasella salsan ja sitrunaviipaleen kera. Lisukkeena oli grillattu kesäkurpitsa.
Alkuperäinen resepti kevyt piti sisällään voissa paistettua valkosipulia, maistoin koekeittiössä, mutta jätin sen pois turhan raskaana. Maku ilman näitä oli yllättävän maukas ja pirteä, kalaan tuli ihan uutta meininkiä. Resepti sopii erinomaisest kevään alkuun!
Lähettänyt Mikko klo 15.52 2 kommenttia
Tunnisteet: haaste, jalapeno, kala, kevätsipuli, kuha, lime, minttu, nektariini, paprika, pääruoka, ruohosipuli, salsa, sitruuna
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Arvostelu: Petos lautasella
Petos lautasella on ruotsalaisen toimittajan Mats-Eric Nilssonin sukellus kaupan tuoteselosteiden pinnan alle. Kirja on hiuksetnostattavaa luettavaa. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, on kuitenkin huojentavaa kun alkaa oikeasti tietää mitä kannattaa ostaa ja mitä ei. Olen huomannut oman ostoskäyttäytymiseni muuttuneen selvästi kirjan luettuani, vaikka en esimerkiksi syö valmisteita. Kirjan sisältö koskettaa monia aivan tavallisiakin ruoka-aineita. Kenen tahansa ruokansa laadusta tai omasta terveydestään kiinnostuneen on välttämätöntä lukea tämä kirja.