Raparperi-inkiväärikastike

Sain ystävältä ison nipun raparperia. Olen miettinyt erilaisia suolaisia ruokia joihin sitä voisi kyättää. Tämä kirpeä ja tulinen kastike on toistaiseksi vienyt voiton. Käytin kastiketta mozzarella-raparperi- enchiladoihin, mutta sopisi paremmin varmaan esimerkiksi lohen kanssa tarjoiltavaksi. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Raperperi-inkiväärikastike
aimo nippu raparperiä
reilu pala inkivääriä
monta kynttä valkosipulia
ripaus sahramia
chilirouhetta
suolaa
pippuria
öljyä
loraus valkoviiniä
sokeria

Inkivääri raastettuna, raparperi ohuina suikaleina ja valkosipuli pienenä silppuna pannule. Päälle öljyä ja mausteet. Myöhemmin lorautetaan sekaan viiniä ja keitellään kiinteäksi soseeksi.

Insipiraatiota löytyi täältä, täältä ja täältä.

Basilikajäätelö

Onkin ollut pidempi tauko blogin pitämisessä. Toivottavasti jatkossa taas vähän ahkerammin.

Tällä kertaa vuorossa on jälkiruokien bravuurini. En muista mistä sain alun perin kimmokkeen tehdä basilikajäätelöä. Taisin lähteä lähi-idän menuun sopivan jälkiruoan etsinnästä. Lähi-idässähän harrastetaan jälkiruokia harvemmin. Reseptiksi valikoituikin heti ensimmäinen Googlen osuma.

Itse tehtyihin jäätelöihin liittyy kaksi harhakuvitelmaa: ne ovat työläitä ja ne vaativat jäätelökoneen. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Tyylikäs jälkiruoka syntyy yllättävän näppärästi. Ja koska kaikki kuvittelevat jäätelön hankalaksi tehdä, helppoja tyylikkyyspisteitä on siis kokille jaossa. Harvan tyylikkään jälkiruoan voi sitäpaitsi tehdä jo pari päivää etukäteen. Tiskiä tietysti hieman syntyy.

Reseptissä käytetään erikoishienoa sokeria. Vinkki siihen on kopioitu jostain toisesta reseptistä, mutta linkki on hukkunut. En ole itse koskaan kokeillut ilman, mutta eiköhän jäätelö onnistu hätätilassa myös tavallisella sokerilla.

Englanninkielisissä resepteissä erikoishieno sokeri on castor sugar. Se ei siis ole tomusokeria, eli confectioner's sugar, eikä tietysti myöskään tavallista hienosokeria.

Lopputulos on todella makeaa, joten sitä ei kykene syömään pienehköä palloa enempää. Jäätelöstä riittää noin 6 hengelle.

Basilikajäätelö (6 hengen suu makeaksi)
4 dl punaista maitoa
pari reilua kourallista basilikaa hienoksi pilkottuna
ripaus suolaa
1 dl erikoishienoa sokeria
4 ison kananmunan keltuaista
jääkylmää vettä ja jääpaloja
2 dl jäähdytettyä kermaa

Kuumennetaan basilika, maito, puoli desiä sokeria ja ripaus suolaa isolla pannulla kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Otetaan seos levyltä ja annetaan jäähtyä puolisen tuntia.

Sekoitetaan erillisessä kulhossa sokeria ja keltuaisia sähkövatkaimella noin minuutti, kunnes keltuaiset muuttuvat paksuksi valkoiseksi seokseksi. Lisätään sekaan kylmennyt maitoseos samalla sekoittaen.

Seos takaisin pannulle ja lämmitetään se varovasti 80 asteiseksi jatkivasti sekoittaen. Koska en omista lämpömittaria, lämmitän seosta sen verran ettei sinne uskalla työntää sormea. Omalla vastuulla tietysti.

Joskus sähkövatkatessa seoksen pinnalle on syntynyt vaahtoa, joka ei tunnu katoavan. Se ei ole lopputuloksen kannalta vaarallista. Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan käyttämään puulastaa ja ottamaan pois kun seos tarttuu hieman kiinni.

Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan siivilöimään seos tässä vaiheessa. Itse olen hypännyt tämän vaiheen yli. Jos basilika on silputtu etukäteen pieneksi, jäätelöön jää hauskoja basilikanpalasia.

Siirrä seos metallikulhoon. Pane metallikulho isompaan kulhoon täynnä jääkylmää vettä ja jääpaloja. Itse käytän lähinnä metallikattilaa ja tiskiallasta. Sekoita vartti. Tämän vaiheen tarkoitus on jäänyt hieman epäselväksi, mutten ole tohtinut jättää poiskaan. Ehkä vesi ja metalli johtaa hyvin kylmyyttä, ja tällä seoksen lämpötila saadaan laskemaan nopeammin kuin pakastimessa.

Sekoita sekaan kerma. Siirrä aineet vähintään 0.7l vetoiseen pakasterasiaan. Rasia pakkaseen. Kannen voi jättää aluksi auki. Sekoita seosta noin puolen tunnin tai tunnin välein noin kolme kertaa. Kahdellakin olen joskus pärjännyt. Kun sekoittaminen alkaa muuttua vaikeaksi, lisää kansi päälle ja jätä pakkaseen.

Lähde: Basil Ice Cream at Epicurious.

Purjokääryleet

Filolla saa aikaiseksi todella maistuvia kääryleitä. Tämä kastikkeen ja purjokääryleen yhdistelmä oli täydellinen. Kokeilin kastiketta muidenkin kääryleiden kanssa, mutta maku ei ollut ollenkaan yhtä hyvä.

Purjokääryleet (kahdelle)
2 purjosipulia hyvin pestynä
1 kynsi valkosipulia viipaloituna
2 levyä filo-taikinaa
75 g voisulaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
vesikrassia tarjoiluun

Lämmitä uuni 220-asteiseksi ja tyrkkää uuniin reilusti öljyä astiassa. Leikkaa purjon paksu osa kahdeksi pätkäksi noin 10 cm.

Ohjeessa käsketään heittämään purjot astiaan, maustamaan ja sen jälkeen lisäämään valkosipuli. Öljy on kuitenkin niin kuumaa, että valkosipuli paistui heti poroksi. Jättäisin valkosipulit ehkä jopa kokonaan pois. Astia takaisin uuniin kunnes purjot ovat pehmeitä, noin 5 minuuttia.

Anna purjojen jäähtyä. Itse käytin jääkaappia. Kuori purjosta uloin kerros. Yleensä uloimman kuoren alta saattaa löytyä likaa, joten sitä voi joutua vähän huuhtomaan. Mutta varovaisesti, ettei maku katoa.

Kieritä purjot filo-taikinan sisään. Purjot ovat sen verran pieniä, että puolikas arkki filoa riittää mainiosti yhdelle purjolle. Filo-taikinaa tulee helposti useampi arkki kerrallaan ja ainakin minulle tuli houkutus pistää samalla pari arkkia päällekäin. Jos arkkeja on useampia, sisin saattaa jäädä vähän raa'aksi. Kääryleet tungetaan uuniin kunnes ne ovat kauniin ruskeita, noin 8-10 minuuttia.

Tarjoillaan asettamalla lautaselle vesikrassia, kaksi purjokäärylettä ja päälle dijon-tomaatti -kastiketta.

Dijon-tomaatti -kastike
1 sitruunan mehu
40 g dijon-sinappia
1 kynsi valkosipulia hienonnettuna
75 ml extra virgin oliiviöljyä
tuoretta ruohosipulia pilkottuna
25 g auringon pusuttelemia tomaatteja pilkottuna (sun-blessed, semi-sun-dried, sun-kissed tomatoes)

Sekoitetaan sitruunamehu ja dijon keskenään. Lisätään valkosipuli ja sotketaan joukkoon öljy. Lisätään myös ruohosipuli ja tomaatti, jonka jälkeen maustetaan sopivasti.

(Lähde: Accidental Vegetarian)

Kurpitsa-enchilladat ja mole-kastike

Pitäisi varmaan keksiä näille ruokalajeille suomenkieliset nimet kun alkuperäisissä on väkisinkin pari ulkomaankielistä osaa. Tässä jatkoin kokkausta Veloenan vihannespalstan anneista. Sain myös isohkon kurpitsan, joka on sukua spaghettikurpitsoille.

Niissähän on sisällä paitsi kurpitsansiemeniä, myös spaghettia muistuttavaa rihmaa. Tässä lajikkeessa rihmastoa oli ilmeisesti vähemmän kuin oikeissa spaghettikurpisoissa. Rihmaston kulinaarisista kokeista kirjoitan vielä erikseen. Nyt kaavin sen vaan pois ja käytin kurpitsanlihan normaaleiden kurpitsojen tapaan.

Mole on syntisen suklainen kastike. 70% tummaa suklaata menee levyllinen, mitä nyt muutama pala katosi suuhun. Kastikkeen maku on syvä ja voimakas, eikä sitä tarvitse kauhoa enchiloiden päälle kovinkaan paljon.

Mole-kastike
3 punaista thai-chiliä
2 tl korianterinsiemeniä
1 tl seesaminsiemeniä
25 g mantelilastuja
5 mustapippuria
3 mausteneilikkaa
1 sipuli siivuina
3 kynttä valkosipulia
1 rkl kaakaojauhetta
400 g purkki tomaattimurskaa
ripaus kanelia
sokeria
150 ml kasvislientä
100 g 70% suklaata

Chilit, korianterinsiemenet, seesaminsiemenet, mantelit, pippurit ja neilikat murskataan huhmareessa ja paistetaan pari minuuttia ilman öljyä. Otetaan seos pois pannulta.

Paistetaan pannulla tilkassa öljyä sipuli, valkosipuli ja kaakaojauhe. Kaadetaan mausteseos ja kasvisliemi sekaan ja annetaan hautua 25 minuuttia. Sekoitetaan sauvasekoittimella. Suklaa raastetaan ja kaadetaan sekaan.



Kurpitsa-enchilladat
öljyä
kurpitsaa
purkki papumuhennosta tai mustapapuja
tuoretta korianteria
1 pieni punainen thai-chili
12 tortillaa
suolaa ja mustapippuria
koristeluun tuoretta korianteria, smetanaa, limelohkoja

Kurpitsat pilkotaan kuutioiksi ja pehmennetään uunissa. Kurpitsat kannattaa laittaa korkeareunaiseen vuokaan, pohjalle reilusti öljyä. Öljy lämmitetään ensin 200-asteisessa uunissa, sen jälkeen kurpitsoita 40 minuuttia välillä käännellen.

Alkuperäisessä ohjeessa kurpitsoiden sekaan sekoitettaisiin papumuhennosta, englanniksi refried beans. Oikaisin tässä vähän, koska en löytänyt papumuhennosta purkissa lähikaupastani. Verkosta löytyisi kyllä sille muutama resepti. Pesin purkillisen mustapapuja ja soseutin ne sauvasekoittimella. Sen jälkeen sekaan kurpitsat, tuoretta korianteria ja punaista chiliä ja sekoitetaan.

Kullekin tortillalätylle annostellaan seosta sen verran että lätty mahtuu siistille rullalle. Ladotaan lätyt uuninkestävään astiaan ja tyrkätään vajaaksi vartiksi uuniin.

Koristellaan korianterilla ja parilla lusikallisella mole-kastikketta. Tarjoillaan enchilladat limen ja smetanan kanssa. Itse käytin sitruunaa ja jugurttia, niitä sattui olemaan kaapissa.

Lähde: Accidental Vegetarian

Graavisuolattu lohi

Useammassakin blogissa on viimeaikoina graavattu lohta. Päätin itsekin kokeilla, kun en uskaltanut kokeilla pestomarinadia koko lohenpalalla. Tuoreet yrtit olivat valitettavasti päässeet loppumaan. Onneksi kuivallakin timjamilla lopputulos oli maukas. Miehekkään lopputuloksen varmistamiseksi viimeistelin lopputuloksen konjakilla.

Graavisuolattu lohi
lohifileetä, ruodot poistettu
kuivattua timjamia
merisuolaa
vähän sokeria
loraus konjakkia

Välimerelliset mangoldinlehdet

Veloena lahjoitti ystävällisesti minulle palstaltaan jo hyvän aikaa sitten erilaisia vihanneksia. Niiden joukossa oli myös kuvassa näkyviä lehtijuurekkaita eli mangoldeja, toisella kotimaisella swiss chard. Kyseessä on vihannes, jonka ravintopitoisuus on loistava.

Vihannes oli minulle ennestään tuntematon. Se on kuitenkin hyvin yleinen raaka-aine Aasiassa. Netistä löytyikin kosolti reseptejä. Tuoreen mangoldin todettiin olevan parhaimmillaan yksinkertaisesti valmistettuna. Yhdistelin tähän useamman nettireseptin:

Välimerelliset mangoldinlehdet
erityisen tuoreita mangoldinlehtiä
valkosipulia
tilkka valkoviiniä
tilkka sitruunamehua
pippuria
suolaa

Pesto-marinoitu lohi

Useamman viikon ajan pääosa ajasta on mennyt eräisiin juhliin liittyvissä järjestelyissä. Nyt kun juhlat ovat ohi, ehkä jää enemmän aikaa bloginkin pitämiselle. Pitopalvelu hoiti ruuat, en edes ollut mukana valitsemassa ruokia. Eräs hyllytetty vaihtoehto oli kuitenkin pesto-marinoitu lohi, jota päätin kokeilla tehdä itse. Tästä ei ruokalaji voi paljon yksinkertaisemmaksi tulla. Peston olisi tietysti voinut tehdä itse.

Pesto-marinoitu lohi
vihreää pestoa
lohifileetä

Pitopalvelun mukaan tämä kannattaisi tehdä graavatusta lohesta. En jaksanut odottaa, joten käytin tavallista lohifilettä. Hyvää tuli myös tällä tavalla. Levitin pestoa runsaasti kummallekin puolelle lohta ja annoin lohen seistä vuorokauden jääkaapissa.