Hyvä ruokakuva

Ostin tammikuussa käytetyn digijärkkärin. Olen siitä saakka harjoitellut valokuvausta. Ruokaa on kiva kuvata. Se ei juokse karkuun. Sitä voi asetella ja koristella haluamallaan tavalla. Amatöörikuvaajaa tietysti rajoittaa aika. Nälkäisenä ei ole hauskaa kun ruoka tuoksuu hyvältä nenän edessä. Ja tietysti samalla jäähtyy.

Toisaalta ruokakuvausta ei ilmeisesti pidetä kovin helppona. Ruokakuvaajat ovat oma ammattikuntansa. Ruokaan suihkutetaan esimerkiksi vettä koristeeksi, eikä ruoka ole muutenkaan syömäkelpoista vaan päälle on ruiskutettu kiinnikkeitä. Kuvat otetaan isoissa kuvausstudioissa keinovaloilla. Ruokakuvaajat eivät tee itse ruokaa.

Ruokaharrastajilla vaikuttaisi makuaisti olevan vahva. Makuaisti taas puolestaan tuntuisi olevan lähempänä auditiivistä kuin visuaalisesta suuntautumista. Sen huomaa esimerkiksi monien ruokablogien kommenteista, reseptin todetaan useimmiten kuulostavan hyvältä.

En ole todellakaan ruokakuvauksen ammattilainen. Olen kuitenkin käynyt läpi jonkin verran lähteitä ruokakuvauksesta. Tässä keskeiset asiat jota olen oppinut tähän mennessä. Kuulisin mielelläni lisää lukijoiden vinkkejä ruokakuvauksesta.

• Hyvä kamera ja erityisesti hyvä makrolinssi antavat paljon anteeksi.
  
  
• Syvyysterävyys (engl. depth of field, DOF) vaikuttaa paljon ruokakuviin. Syvyysterävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka suuret syvyyserot näkyvät kuvassa terävänä. Ruokakuvissa tuntuu olevan muodissa alhainen syvyysterävyys. Se fokusoi katseen yksityiskohtiin. Ruokakuvassa etuna on myös se, etteivät taustalla olevat asiat häiritse.
  
  Syvyysterävyyttä säädellään muuttamalla aukkoa (engl. aperture) määrittävää f-lukua (engl. f-stop). Digipokkareissakin on usein aukko-automatiikka (engl. aperture priority) eli tila jossa aukko pysyy kiinteänä ja kamera tekee automaattisesti loput. Usein tätä tilaa merkitään kirjaimella A.
  
  
• Ei sitä turhaan kutsuta valokuvaukseksi. Pimeässä kuvaus ei onnistu ollenkaan niin helposti. Amatöörille helpoin on päivänvalo.
  
  
• Suorassa kirkkaassa auringonvalossa kuva helposti palaa eli ylivalottuu. Ikkuna suodattaa valoa jonkun verran. Riisipaperista, maalarinteipistä ja pahvilaatikosta voi myös rakentaa makrostudio , joka maksaa muutaman euron.
  
  
• Kuva on pilalla jos kamera tärähtää. Käytä jalustaa. Vähintäänkin tue kamera tai edes käsi. Kun painat laukaisimesta, paina samaan aikaan samalla voimakuudella peukalolla kameran alapuolelta.
  
  
• Ruoka näyttää kaksi kertaa paremmalta tummalla kuin valkoisella lautasella.
  
  
• Kuten kasvoportreteissa, pitää uskaltaa mennä tarpeeksi lähelle ruokaa. Putki voi olla melkein ruuassa kiinni.
  
  
• Siivoa kuvasta pois kaikki ylimääräinen. Taustalla ei saa näkyä mitään. Lusikka, ruokailuvälineet, räikeät pöytäliinan kuviot, lasit, muut ruokalajit jne. vievät huomiota pois ruuasta ja pilaavat sen helposti. Pidä huoli siitä, että pöytäliina näkyy joko koko kuvassa tai ei ollenkaan. Makrolla kuvatessa tätä ongelmaa ei usein ole.
  
  
• Yksi koriste (yrtti, kuvio kastikkeesta) usein riittää.
  
  
• Digikameralla kuvat eivät maksa mitään. Ota kuvia kolmesta suunnasta, ainakin 10 kuvaa per suunta.
  
  
• Photoshopilla voi pelastaa monta kuvaa.
  
  
• Ihmisen silmät ovat sielun peili. Ihmisportreteissa tarkennetaan silmiin. Mikä on ruokalajin sielun peili? Tuo se esille ja tarkenna siihen. Aina tärkein ainesosa ei kuitenkaan ole kovin kaunis kaunein. Esimerkiksi valmistettu liha on usein aika rumaa.
  
  
• Järkkärin ja joidenkin pokkareidenkin tarkennuksen voi lukita. Usein se toimii siten, että kun liipasin painetaan puoliksi pohjaan tarkennetaan tarkennuspisteeseen, esimerkiksi keskelle. Kuvauskohteen ei ole pakko olla kuvassa keskellä.
  

Pikseli-lehden Digikuvaus FAQ